Yleisön pyynnöstä

Viimeisten yhdeksän kuukauden aikana minulle esitettyjen kysymysten top 5

1. Mikä sinut oikein toi tänne / vei sinne?
2. Kauanko aiot olla täällä / siellä?
3. Mitä teet täällä / siellä?
4. Ihanko totta?
5. Kirjoitatko blogia?

Käyttääkö kysyjä kysymyksessään muotoa sinne vai tänne riippuu siitä, asuuko kysyjä Suomessa vai Iso-Britanniassa. Useiden pitkähköjen vierailujen jälkeen jätin paluulipun Suomeen ostamatta pääsiäisenä viime vuonna ja jäin määrittelemättömän pitkäksi aikaa Hilfieldiin, fransiskaaniseen yhteisöön Dorsetissa, perienglantilaisella maaseudulla. Näkökulmasta riippuen olen tarttunut elämäni tilaisuuteen tehdä jotain mielettömän kiinnostavaa, arvokasta ja hauskaa, tai sitten paennut oikean elämän ongelmia ja akateemisen työelämän haasteita. Miten vain, molemmat selitykset ovat käypiä. Jonkinasteisen loppuunpalamisen jälkeen olen opetellut elämään pienemmin, hitaammin, yksinkertaisemmin. Kotona se ei onnistunut. Täällä se on melkeinpä pakollista. Ensimmäistä kertaa aikuisena minulla ei ole suunnitelmia. Tai siis onhan minulla joitakin. Huomenna pitää herätä ja ehtiä aamukokoukseen klo 8.45. Sitä ennen voi syödä aamiaisen, jos on nälkä. Tapaan tyttäreni Lontoossa muutaman viikon päästä. Lähden siskon kanssa pyhiinvaellukselle pääsiäisen jälkeen. Passi pitää uusia kesäkuussa. Siinä ne, kaikki merkinnät minun kalenterissani. Kysymykseen numero kaksi vastaan aina kohottamalla olkapäitäni ja levittämällä käteni ja sitten se tietty tahallista epätietoisuutta kuvaava ilme. On mielenkiintoista nähdä, kuinka se järkyttää ihmisiä. Onko tässä nyt laitaa? Aikuinen ihminen, eikä tiedä onko täällä pysyvästi vai väliaikaisesti.

Kuinka yritinkään vuosien ajan elää hetkessä ja kuinka vaikeaa se oli, olla murehtimatta mennyttä tai pohtimatta tulevaa. Nyt se on tapahtunut ihan itsestään, ilman yritystä. Iloisena, tyytyväisenä ja toimintakykyisenä pysyminen edellyttää nyt juuri sitä, hetkessä elämistä. Se on kuin kapealla polulla taivaltamista. Jos erehdyn ajattelemaan isoja ja monimutkaisia projekteja, uraa, palkkatöitä, jatko-opiskelua, tulevan eläkkeen suuruutta, optimaalista asuinpaikkaa tai muita "oikeita ja tärkeitä" asioita, alan jähmettyä ja jäätyä. Kuorittuani ja silputtuani 30 isoa sipulia mieli alkaa taas rauhoittua ja palaan kapealle polulleni kuuntelemaan sitä tunnetta, joka välittyy sipulin rakenteesta veitsen välityksellä käteeni. Oletko huomannut, kuinka isot ranskalaiset sipulit tuntuvat ihan erilaisilta kuin brittisipulit, veitsi maiskahtaa jotenkin pehmeästi eri kerrosten läpi? Hämmästyttävästi ne kuitenkin säilyttävät kiinteän rakenteensa kypsennettäessä paljon pidempään. Ja kyyneleet loppuvat kahdeksannen sipulin jälkeen.

Vastauksena viidenteen kysymykseen ajattelin viimeinkin oikeasti kirjoittaa blogiin elämästäni. Olen suunnitellut sitä kauan ja mielessäni kirjoittanut jo monen monta postausta. Blogin nimi Martta ja Maria on vähän kuin Jekyll ja Hyde. Ihan oikeasti olen kyllä molempia. Olen martta ja maksan jäsenmaksuni Porlammin Martoille. Olen tehnyt työtä marttaneuvojana ja martta-aate on minulle rakas. Olen kotitalousopettaja ja ollut mukana kouluttamassa tulevia kotitalousopettajia. Täällä Hilfieldissä olen tehnyt taloudenhoitajan eli housekeeperin töitä ja nyttemmin yhdessä Brother Kentigernin kanssa teemme keittiöpäällikön eli kitchen managerin töitä. Uuden Testamentin tarina Martasta ja Mariasta on minulle erityisen merkityksellinen. Marttana eläminen tulee jotenkin luonnostaan, mutta Marialle on raivattava tilaa. Annettava itselle lupa viipyä kappelissa vaikka neljästi päivässä. On vain jätettävä tärkeitäkin asioita tekemättä ja istuttava rauhassa teetauolla kuuntelemassa ihmisten tarinoita. Tässä blogissa ajattelin jakaa sekä Martan että Marian kokemuksia arjesta ja pyhästä, tapaamieni ihmisten tarinoita, yhteisössä elämisen iloa ja raivoa sekä englantilaisen maalaiselämän erikoisuuksia. Blogin osoitteessa mainitaan aitan avaimet. Kitchen managerin avainnippuni (oikeasti siinä on vain yksi avain) lisäksi uskon piteleväni käsissäni iloisen ja yltäkylläisen elämän avaimia juuri nyt. Ainakin hetken aikaa ja se riittää.